Tavoitteena on tunnustaa köyhyydessä elävien ja syrjäytyneiden oikeus ihmisarvoiseen elämään ja osallistuminen yhteiskunnalliseen toimintaan sekä korostaa kaikkien vastuuta köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnassa. Tärkeää on vahvistaa eri viranomaisten sitoutumista sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Kaikille mahdollisen yhteiskunnan rakentaminen ei ole helppoa, mutta se on ehdottomasti tavoittelemisen arvoinen asia. Hyvä yhteiskunta on tasa-arvoinen ja syrjimätön. Meidän kaikkien olisi osattava kuunnella huono-osaisten ja osattomien ääntä.
Suomessa pienituloisiin kuului vuonna 2007 yli 700 000 eli 13,5 prosenttia väestöstä. Vaikka Suomea voi edelleen pitää melko pienten tuloerojen maana, kehityksen suunta on viime vuosina ollut toinen. Tuloerot ovat Suomessa kasvaneet merkittävästi sekä väestöryhmien että alueiden välillä 1990-luvun puolivälin jälkeen. Mitkä sitten ovat nykyköyhyyden tuntomerkit? Näemme ympärillämme monenlaisia merkkejä köyhyydestä ja syrjäytymisestä. Köyhyys perinteisessä mielessä koetaan aineellisena puutteena mm. ruuasta ja vajauksena toimintamahdollisuuksissa esimerkiksi harrastuksista. Elämme kuitenkin aikaa, jossa köyhyys ilmenee suhteellisena köyhyytenä eli osa suomalaisista ei omista sellaisia taloudellisia resursseja, joita tarvitaan kohtuulliseen, ympäröivässä yhteiskunnassa omaksuttuun elämäntapaan. Tällainen voi ilmetä esimerkiksi niin, että köyhän perheen teini-ikäisellä lapsella ei ole mahdollisuus päästä koskaan elokuviin tai ulos syömään, kun samaan aikaan ikätoverit käyvät elokuvissa ja syömässä vähintään 2 kertaa kuukaudessa.
Pienituloisuuden ja suoranaisen köyhyyden lisääntyminen Suomessa kertoo, että huolenpito heikommista on vähentynyt. Yleinen vauraus on kasvanut, ja jotain siitä on valunut pienituloisillekin. Samalla kuitenkin arjen vaatimukset ovat kasvaneet, ja pelkän perusturvan varassa on vaikea elää. Tästä syystä ruokajonot ovat tulleet pysyväksi ilmiöksi maahamme. ruoka-avustuksen.kaa meid舩 ihmiset p舐j蒿viin ja huono-osaisiin. Erityisen heikoilla on ne, jotka ovat vailla ammatillista peruskoulutusta, ty
Köyhyys ja syrjäytyminen usein kuitenkin periytyvät. Köyhyydestä puhuttaessa tulee erityisesti muistaa lapsiperheiden köyhtymisen. Tosiasia on, että lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt. Lapsen köyhyysriski on moninkertainen, mikäli kumpikaan vanhemmista ei ole työssä. Jos köyhyys on sitä, että perheen käytettävissä olevilla tuloilla ei voi elää yleisesti hyväksytyllä tavalla, on tilanne lapsille kohtuuton. Jos synnyt köyhään perheeseen, kuinka kaukana on unelmasi? Tähän kysymykseen lähdettiin etsimään kolmannella sektorilla, Rauman Seudun Katulähetyksessä, vastauksia Unelmista totta- projektin avulla. Projektilla halutaan ehkäistä nuorten ja lasten syrjäytymistä liikuntapainotteisella toiminnalla. Lapsi pääsee harrastamaan ja kokeilemaan erilaisia lajeja, joihin hänen vanhemmillaan ei olisi varaa tai voimavaroja lastaan laittaa. Lapsi pääsee toteuttamaan unelmiaan. Miten on asia satojen muiden lasten ja nuorten osalta?
Ihmisten oma arjen hallinta heikkenee kriiseissä. Päihde- tai mielenterveysongelma saattaa tuottaa arkielämään monia muitakin haasteita. Joku velkaantuu, toinen menettää ystävyyssuhteensa ja kolmas asuntonsa. Oman elämän hallinnan lisäämiseksi vaaditaan auttajilta kokonaisnäkemystä ihmisen elämäntilanteesta. Tämän aikakauden yksi nopean velkaantumisen ilmiö on pikavipit. Vapaaehtoisen velkasovittelun kautta voidaan parhaimmillaan pelastaa ihminen syrjäyttävästä velkakierteestä. Valitettavasti pitkät jonot velkaneuvojille ja vastaaville pahentavat monen velkaantuneen tilannetta. Yhteiskunta ei pysty vastaamaan tähän avuntarpeeseen tarpeeksi nopeasti.
Työtä köyhyyden poistamiseksi on siis edelleen tehtävä. Toivon, että teema pysyy tasaisesti esillä tämän vuoden ajan. Pelkät sanat eivät vielä kuitenkaan muutama maailmaa. Teot ratkaisevat.
