Kansanedustaja Kristiina Salonen (sd.) pitää hallituksen 17.2. esittelemien sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan 240 miljoonan euron säästöjen kohdentamista käsittämättöminä. Säästöt liittyvät kuntien tehtävien karsimiseen ja suurimpia säästökohteita ovat muun muassa vammaiset ja vanhukset.
On vaikea ymmärtää, miksi hallituksen säästöjen suurimmiksi maksajiksi joutuvat jälleen kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset. Tällä hallituskaudella on säästetty sosiaali- ja terveyspalveluista ja etuuksista jo niin paljon ja korotettu maksuja, ettei lisäkuritusta enää tarvita kenellekään, puhumattakaan heistä, jotka eniten tarvitsevat yhteiskunnan tukea, kommentoi Salonen.
Salonen on huolissaan erityisesti vammaisten ja vanhusten tilanteesta. Juuri voimaan saatetusta vanhuspalvelulaista ollaan nyt poistamassa oikeus vastuutyöntekijään.
Vanhuspalvelulain myötä jokaiselle ikäihmiselle on taattu vastuutyöntekijä auttamaan palvelutarpeen selvittämisessä ja ohjaamaan oikeiden palveluiden piiriin. Tämä lain kohta oli erityisen odotettu sen vuoksi, että vanhuspalvelut ovat pirstoutuneet, ja niitä järjestävät niin julkinen ja yksityinen sektori kuin järjestötkin. Saan usein soittoja omaisilta, jotka kysyvät, että kuka heidän ikäihmistään voisi auttaa ja mistä he tarvitsemansa palvelut saisivat. He kaipaavat yhtä henkilöä, joka ottaisi vastuun ikäihmisen palveluista kokonaisuutena. Nyt vastuuhenkilöä ollaan häivyttämässä lain kiemuroihin, ennen kuin toiminta on kunnolla kunnissa edes alkanut. Tämä ei ole ikäihmisten etu.
Vammaislainsäädännön kokonaisuudistuksen myötä vammaispalveluihin on tulossa puolestaan 75 vuoden yläikäraja. Ikärajan ylityksen jälkeen henkilö siirtyisi vanhuspalvelujen piiriin.
Vammainen henkilö tarvitsee vanhetessaan vanhustyön palveluita, mutta ei vammaisuus poistu vanhetessakaan. Vammaisuuteen liittyvät erityspiirteet säilyvät ja niihin täytyy olla jatkossakin resursseja. Tarkka ikäraja on pahimmillaan oletus, että vammaa ei enää 75 ikävuoden jälkeen ole. Kuntoutuksen tarve on kaikille ikäihmisille tärkeä, mutta erityisesti vammaiselle vanhukselle voi olla vielä tärkeämpää saada juuri kyseiseen vammaan liittyvää kuntoutusta, jotta voidaan esimerkiksi tukea kotona asumista. Se on myös laitoshoitoa edullisempi vaihtoehto. Nyt teknisillä muutoksilla haetaan säästöjä, vaikka yksilölliseen tarpeeseen vastaaminen voisi johtaa parempaan lopputulokseen, Salonen toteaa.
Salonen huomauttaa, että vammaiset vanhukset ovat myös jo valmiiksi taloudellisesti heikommassa asemassa kuin muut.
Osa heistä ei vammaisuutensa vuoksi ole voinut kerryttää esimerkiksi työeläkettä. Heitä kuitenkin koskettavat niin lääke- ja matkakulujen kuin asiakasmaksujen korotuksetkin. Nyt oletetaan, että heillä olisi pienistä tuloistaan vielä varaa maksaa lisää.
