Raportin mukaan aikaisemmin tehokkaan palvelurakenteen toimintakyky on osoittautunut 1990-luvulta alkaen kyseenalaiseksi, sillä hyvinvoinnin haasteet ovat nykyään enemmän psykososiaalisia, eikä niihin ole mahdollista vastata vain lisäämällä uusia palveluita rakenteeseen.
– Hankkeissa ja ohjelmissa korostetaan ennaltaehkäisevien peruspalvelujen merkitystä, mutta panokset on silti laitettu korjaavaan toimintaan. Kvartaalitalous on tehnyt meistä päättäjistäkin liian lyhytnäköisiä. Seuraamme taloutta vuosineljänneksittäin, emmekä ymmärrä, että sosiaali- ja terveyspalveluissa vaikuttavuuden seuranta-aika voi olla jopa 25 vuotta. Päättäjien pitää uskaltaa panostaa ennaltaehkäiseviin palveluihin, vaikka tulokset eivät näykään seuraaviin vaaleihin mennessä. Päämääränä ei saa olla oma uudelleenvalinta, vaan lasten hyvinvointi.
– Tässä ajassa panostamme resurssit laitossijoituksiin, mutta rahaa ei kunnissa riitä lapsiperheiden ehkäisevään kotipalveluun. Moni perhe tarvitsisi tukea vanhemmuuteen, omaan jaksamiseen ja perheen koossa pitämiseen. Yhden lapsen sijoituksen hinnalla voidaan varhaisessa vaiheessa auttaa kymmeniä perheitä ja ehkäistä jopa laitossijoituksia.
Salonen muistuttaa myös, että sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksessa sosiaalipalvelut ovat jääneet liian vähälle huomiolle.
– Työryhmä esittää lastensuojelun kuuluvan laajan perustason kokonaisuuteen, ei perustason palveluksi. Työryhmän esityksessä lastensuojelu siis siirtyisi sote-alueille, yli 50 000 asukkaan väestöpohjan keskuksiin. Tämä on suuri muutos, jota työryhmä perustelee hyvin. Riskinä voi kuitenkin olla muurien kasvaminen perheiden peruspalvelujen ja lastensuojelun välille. Se ei edistä lastensuojelutyötä. Tämä on kokonaisuus, joka on syytä nostaa vilkkaaseen keskusteluun niin valtakunnallisesti kuin kunnissa kuntauudistuslausuntoja kirjoitettaessa.
