Jos otat, et aja – edes vesillä

Asiantuntijat sekä puoltavat että vastustavat promillerajan alentamista huviliikenteessä. Esimerkiksi Rajavartiosto toteaa, että vesiliikennejuopumuksen yleinen yhden promillen raja on liian korkea. Henkilön suorituskyky laskee jo alle yhden promillen humalatilassa ja onnettomuusriski kasvaa. Vesi elementtinä on myös yllättävä.

Tätä tukee myös Onnettomuustutkintakeskus. Se teki 2010-2011 tutkimuksen, jonka mukaan vuoden aikana sattuneesta 68:sta veneilyyn liittyvästä hukkumistapauksesta 75 prosentilla oli alkoholia veressään. Onnettomuustutkintakeskus suosittikin, että vesillä liikkumisen promillerajoja tulisi tiukentaa ja että promillerajojen tulisi koskea myös soutuveneitä.  Suurin osa hukkumiskuolemista oli tapahtunut soutuveneellä tai moottorilla varustetulla soutuveneellä.

Helsingin syyttäjävirasto taas huomauttaa rikoksen todentamisen olevan vaikeaa, mikäli rajaa lasketaan.  Käytännön vaikeudet voisivat johtaa siihen, että selvätkin vesiliikennejuopumukset voisivat jäädä tutkimatta. Oikeusministeriö taas toteaa, että promillerajan laskeminen ei vaikuttaisi vakaviin rikoksiin, vaan lisätyön myötä ainoastaan kasvattaisi kustannuksia noin 0,5 miljoonaa euroa ilman merkittävää vaikuttavuutta turvallisuuteen.

Mitä sitten näiden asiantuntijoiden lausuntojen keskellä asiasta miettii tällainen tavallinen kansan edustaja? Minulle tavoite on selvä. Huumausaineiden nollatoleranssi tulisi jatkossa laajentaa myös vesiliikenteeseen. Turhat, humalatilasta johtuvat hukkumiskuolemat ja vaaratilanteet pitää estää. En soisi esimerkiksi vesillä liikkuvan lapsiperheen kuljettajan olevan yhden promillen humalassa enkä itse asiassa humalassa ollenkaan. Eläväinen ja liikkumaan pyrkivä lapsi vaatii veneessä aikuisilta erityishuomiota jo ihan itsessään.  Reaktio- ja harkintakyvyn laskiessa humalatilan nousun myötä saatetaan ottaa esimerkiksi vauhdin suhteen sellaisia riskejä, jossa äkillinen ristiaallokko heiluttaa venettä ennalta-arvaamattomalla tavalla. Lapsi ei omissa toimissaan osaa ennakoida tällaista muutosta tai nähdä yleensäkään vaaran paikkoja. Aikuisen tulee osata lapsen puolesta ottaa ne huomioon. Humalatila ei paranna tällaista huomiokykyä.      

Vaikka tavoite on selvä, ymmärrän, että sinne pääsemiseksi on vielä tehtävä työtä. Promillerajan lasku 0,5:een johtaisi asiantuntijoiden arvion mukaan siihen, että suurin osa veneilijöistä noudattaisi rajaa. Promillerajan alentaminen toimisi siten siis onnettomuuksia ehkäisevänä tekijänä. Tällainen lakimuutos olisi siis selkeä viesti kansalaisille siitä, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Sitä ennen on kuitenkin yksinkertaistettava ja nopeutettava poliisin toimintamahdollisuuksia vesiliikennejuopumustapausten käsittelyssä, jotta lain rikkojat saataisiin kiinni ja rangaistaviksi. Esimerkiksi veren alkoholipitoisuus pitäisi pystyä todentamaan jo vesillä ja lievimpiin rikoksiin tulisi voida soveltaa rangaistusmääräysmenettelyä.    

Syytä on samalla pohtia vesiliikenteessä ajavien ajotaitoja yleisesti. Maantieliikenteessä vaaditaan kokein todennettu ajotaito, mutta vesiliikenteessä pelkkä veneen omistus riittää pätevöittämään vesillä liikkujaksi. Liikkuivat kansalaisemme sitten maalla tai vesillä, tulee eduskunnan huolehtia yhteisistä pelisäännöistä ja liikkujien turvallisuudesta.