Suomalaisessa terveydenhuollossa osaamistaso on huipussaan. Julkisessa erikoissairaanhoidossa tehdään kaikkein vaativinta työtä. Vakavassa tilanteessa apua tarvitessaan ihminen kääntyy aina julkisen terveydenhuollon puoleen. Suomalaiset eivät kyselyiden mukaan halua muuttaa tätä järjestelmää, mutta samalla ollaan tyytymättömiä nykyiseen palveluun. Osaamisen tason lisäksi siis aivan yhtä tärkeää on asiakkaan kokema palvelun taso ja työn laatu. Palvelulla tarkoitetaan jonotusaikoja, vastaanotolle pääsyä, puhelinpalvelun kangertelua ja henkilökohtaisempaa asiointimahdollisuutta. Kaipaamme ns. perhelääkäriä, joka on tuttu, turvallinen ja tavoitettavissa. Saadaksemme tämän olemme valmiit vakuuttamaan itsemme terveyspalveluiden osalta. Koko järjestelmämme ei kuitenkaan ole kriisissä, mutta parannettavaa löytyy palvelussa, jotta ihmisten luottamus julkiseen terveydenhuoltoon saadaan palautettua.
Ammattilaiset ovat halukkaita kehittämään toimintaa ja hyvää uudistustyötä tehdäänkin jo. Julkisessa keskustelussa taas asiaa on käsitelty liian vähän. Tuleva lakiuudistuskin on jäänyt johonkin taka-alalle kaiken ”tärkeämmän” taakse. Jos asia ei kiinnosta, ei saada aikaan myöskään tarvittavia lisäpanostuksia ja uudistuksia. Esimerkiksi ehkäisevää terveyspalvelua tulisi välttämättä kehittää terveydenhuollon kustannuksien alentamiseksi. Pelkän kannustamisen sijaan tulisi eduskunnan ohjata kunnille rahaa ehkäisevään terveydenhuoltoon. Sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä erikoissairaanhoidossa olisi tekniikan avulla ratkaistavissa monta palveluongelmaa, ja samalla voitaisiin vapauttaa työntekijöiden aikaa asiakkaan kohtaamiseen. Lainsäädäntö tulisi entistä paremmin mahdollistaa myös joustavan tiedonsiirron eri toimijoiden välillä.
Tasa-arvoisuuden yksi mittari on väestön terveyserojen pienuus. Terveyseroilla mitattuna Suomi ei ole tasa-arvoinen maa. Kaikilla tulee tulotasosta riippumatta olla oikeus laadukkaaseen terveydenhuoltoon. Tämän asian puolesta olen valmis tekemään töitä jatkossakin.
