Kolumni julkaistu Satakunnan Kansassa 14.10.2019.
”Jonain päivänä kuolen, mutta kaikkina muina päivinä elän”, lohdutti keväällä Maarit Feldt-Ranta, kun surin hänen syöpänsä uusiutumista. Ja silti mieleni valtasi pelko. Yhtäkkiä huomasin vain syöpää kaikkialla ja kaikilla. Kun pelkoni painui taka-alalle, jäin miettimään, mistä syövän yleisyydessä oikein on kyse. Haastoin itseäni päättäjänä ja kysyin, pitäisikö yhteiskunnan yksittäisten tapausten lisäksi ymmärtää syöpää ilmiönä paremmin.
Joka kolmas suomalainen sairastuu syöpään jossain elämänsä vaiheessa. Arvioiden mukaan väestön ikääntyeessä syöpätapaukset kasvavat voimakkaasti. Ennusteiden mukaan vuonna 2030 todetaan yhteensä noin 43 000 uutta syöpää koko maassa. Se on 11 000 enemmän kuin vuonna 2013. Kasvu on hurjaa.
Toisaalta on myös arvioitu, että huonon ennusteen syövät harvinaistuvat. Yhä useampi syöpä voidaan parantaa. Parantumatonta syöpää sairastavien potilaiden elinaika pitenee. Jo nyt Suomi on syövästä selviytymisen kärkimaita. Silti uuden tutkimuksen mukaan syöpä on jo ohittanut sydän- ja verisuonitaudit yleisimpänä kuolinsyynä juuri varakkaissa maissa.
Tutkimus osoittaa sydän- ja verisuonitautien ehkäisyn ja hoidon olevan hyvällä tasolla varakkaissa maissa. Sen sijaan syöpätaudit vaativat entistä enemmän huomiota. Syöpätautien määrän kasvu merkitsee sitä, että syöpä vaatii yhä suuremman osan terveydenhuollon voimavaroista. Asiantuntijoiden mukaan lisää voimavaroja tarvitaan mm. diagnostiikkaan, syövän aktiivi- ja tukihoitoihin ja komplikaatioiden hoitoon.
Yhteiskuntamme voisi kääntää sairastuneiden määrää laskuun kiinnittämällä huomiota elintapoihimme, ympäristöömme ja panostamalla ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon. Cancer Research UK:n mukaan noin 40 prosenttia syövistä johtuu elintavoista. Maailman terveysjärjestön kansainvälisen syöväntutkimuskeskuksen (IARC) mukaan noin puolet syöpätapauksista olisi ehkäistävissä.
Syöpäseulontaohjelmaa laajennetaan. Se on hyvä alku, muttei vielä riittävästi. Meidän on yhteiskuntana käytettävä yhä enemmän voimavaroja syövän tutkimukseen.
Vastasin keväällä itselleni esittämääni kysymykseen, että kyllä pitäisi. Yhteiskunnan pitäisi nyt nähdä syöpä ilmiönä ja sen ruma tulevaisuuskuva, jotta voimme muuttaa sen kuvan suuntaa. Ihmisten hyväksi.
