Monet ovat viime vuosina sanoneet, ettei Suomi pienenä maana voi yksin vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Sen perään on usein vielä muistutettu, että suomalaiset eivät ole syypäitä tilanteeseen, vaan suurvallat. Totta.
Samalla on ikään kuin annettu itsellemme lupa seurata vähän sivusta, millaisiin toimiin suurvaltojen johtajat ryhtyvät taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.
Jos Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ei edes usko ilmaston lämpenemiseen, todennäköisesti hänen valtakaudellaan ei tehdä mitään ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Tuntui karmealta, että Trump kiisti tutkijoiden ennusteet, ikään kuin ilmastonmuutos olisi vain uskon kysymys.
Uskon varassa ei päätöksentekijän missään maassa tarvitse olla tässä asiassa. Jäätiköiden sulaminen ja merenpinnan nousu vaikuttavat jo nyt miljoonien ihmisten elinoloihin. Siinä missä toiset meistä nauttivat viime kesän kuumista hellejaksoista, toisille elinolot alkoivat käydä sietämättömiksi. Muutamankin asteen äärilämpötilan nousu johtaisikin jo Välimeren maissa pahaan kuivuuteen.
Afrikan tilanne pahenisi entisestään, ja pakottaisi ihmiset vetäytymään asuinseuduiltaan maihin, joissa on puhdasta vettä ja ruokaa, sekä siedettävä ilmasto. Ilmastopakolaiseksi voi tulevaisuudessa joutua myös koteja tuhoavan rajuilman seurauksena.
Silmästä silmään jouduimme katsomaan tosiasioita tällä viikolla. Mereen ja ilmatilaan suoltamamme myrkyt ovat jättäneet jälkensä. Olemme tuhonneet sitä, jonka varaan koko olemassaolomme nojaa – maapalloamme. Maailman ilmastopaneelin raportin mukaan seuraukset ihmiskunnalle ovat katastrofaaliset, jos ilmaston lämpenemistä ei saada rajoitettua.
Mikäli ilmasto lämpenee vielä kahdella asteella, merkitsisi se esimerkiksi kaikkien maailman koralliriuttojen tuhoutumista. Koralliriuttojen menettäminen taas tarkoittaisi merien herkälle ekosysteemille täydellistä muutosta. Luonnon monimuotoisuuden muuttuminen toisi myös muutoksia meille ihmisille. Valitettavasti tällaiset muutokset eivät johtaisi parempaan.
Synkkää kuvaa ilmastoraportti maalaa, mutta antaa samalla toivoa lastemme tulevaisuudelle. On turhaa ruoskia itseään menneestä tai elää tulevaisuudenpelkoisena. Sen sijaan voimme tässä ja nyt toimia muutosvoimana. Jos ilmaston lämpeneminen onnistutaan rajaamaan 1,5 asteeseen, lapsillamme on turvallisempi tulevaisuus.
Ilmastonmuutosta ei voi perua, mutta sitä voidaan hidastaa. Ilmaston lämpenemisen rajoittamisen taakse on kuitenkin saatava kaikki valtiot. Yhteisiin päästötavoitteisiin pitäisi sitoutua välittömästi.
Suomi voi olla kokoaan suurempi toimija ilmastonmuutoksen hillinnässä. Meillä on näkemyksiä, osaamista ja teknologiaa, jota voidaan levittää muualle maailmaan.
Tavoitteisiin pääseminen ei kuitenkaan ole ilmaista eikä helppoa kenellekään. Muutoksen tekeminen on aina vaikeaa, koska se vaatii toisenlaisia tapoja toimia. On luovuttava vanhoista, ympäristölle vahingollisista elintavoista, ja opittava uusi tapa olla ja elää. Joku varmasti kokee tällaisen muutoksen uhkana olemassa olevalle elämälleen, toinen taas näkee uudessa mahdollisuuksia menestyä. Yhtä kaikki voittaja tai häviäjä ei ole yksittäinen ihminen, vaan koko ihmiskunta.
Meidän kaikkien ei tarvitse olla tämän alan asiantuntijoita. Sen sijaan ilmastonmuutoksen ajattelijoita on oltava jatkossa jokaisen. Muutokseen tarvitaan rohkeita ihmisiä.
