Kolumni julkaistu Satakunnan Kansassa 30.8.2021
Kuuma kesä helli toisia meistä, kun taas toisille se tuotti painajaisia. Henkilökohtainen kokemus tästäkin kesästä vaikuttaa varmasti omaan mielipiteeseemme muuttuvaa ilmastoamme kohtaan. Ilmastonmuutos ei kuitenkaan ole mielipidekysymys. Sen sijaan se, miten asiaan reagoimme, on.
Nuorten on jo vuosia puhuttu kärsivän ilmastoahdistuksesta. Kulunut kesä on saanut monen aikuisenkin ahdistumaan siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ilmastokriisistä puhuminen lisää varmasti ahdistusta, mutta ratkaisu siihen ei ole asiasta vaikeneminen. Ongelma ei katoa katsomalla muualle.
Elokuussa julkaistun IPCC:n arviointiraportin viesti on selvä: aikaa on enää hyvin vähän, jos haluamme pysäyttää lämpenemisen 1,5 asteeseen. Jokainen asteen murto-osakin on merkitsevä seurausten hillinnässä. Raamit kaikelle toiminnallemme maapallolla asettaa luonnon kantokyky. Sen vuoksi määrätietoisia ilmastotoimia tarvitaan nyt.
Maan hallitus on käärinyt hihansa ja aloittanut aktiivisen taistelun ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Jotkut kritisoivat sitä, koska Suomen teot eivät ole ratkaisevia esimerkiksi maailman suurimpaan saastuttajaan Kiinaan verrattuna. Se on totta. Harva meistä kuitenkaan ihmisenä oikeuttaa itseään toimimaan yhtä huonosti kuin joku toinen. Miksi siis meidän maana pitäisi toimia niin kuin alisuoriutuja Kiina?
Odottamalla Kiinan ja USA:n kaltaisten jättien ilmastotoimia ajattelemme ehkä puolustavamme oman maamme etuja ja työpaikkoja. Ymmärrän tämän hyvin. Samalla kuitenkin asetamme vastakkain asioita turhaan.
Puhtaan ja turvallisen elinympäristön tarjoaminen lapsillemme on tietysti keskeisin syy ilmastoteoissa, mutta sen lisäksi ilmastotoimet ovat itsessään mahdollisuus taloudelle, työllisyydelle ja hyvinvoinnille. Siirtymä tulee kuitenkin toteuttaa ennakoiden, jolloin toimialat eivät joudu kriisiin.
Elinkeinoelämän puolella tämä on jo ymmärretty. Maailma muuttuu ilmastonmuutoksen vuoksi, halusimme sitä tai emme.
Listaukset ilmastotoimista herättävät ymmärrettävästi kiukkua monissa, koska ne tuntuvat mahdottomilta vaateilta omassa arjessa. Moni yrittää tehdä parhaansa selviytyäkseen kunnialla tästä päivästä, eikä kaipaa muiden asettamia lisäesteitä tiellensä. Listausten sijaan moni kaipaa poliitikoilta ymmärrystä niiden vaikutuksista tavallisessa arjessa.
Ilmastonmuutosta onkin torjuttava sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla, jokainen siis kantokykynsä mukaan.
Se tarkoittaa, että sinun vastuullasi ei yksin ole ilmastonmuutoksen torjunta. Suomen vastuulla ei yksin ole ilmastonmuutos. Meillä ei ole globaalia vastuuta kannettavanamme. Sen sijaan meillä on kuitenkin yhteinen vastuu tulevaisuudesta.
Vastuusta ahdistumiselle tai vastustukselle on olemassa vaihtoehto – tekeminen.
Ihminen voi tehdä itselleen sopivia ympäristötekoja, ja Suomi voi maana tehdä parhaansa luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Pääasia on, että tekee.
Sitä päätöstä emme kadu tulevaisuudessa yksilöinä tai yhteiskuntana. Tekemättä jättämistä kadumme.
