Illaksi kotiin – jos pääsisi

Kolumni julkaistu Länsi-Suomessa 12.11.2020.

Rauman saavutettavuus on tärkeä osa edunvalvontatyötämme. Olemme tehneet paljon töitä, jotta infrastruktuuri olisi paremmassa kunnossa. Viime vuosien aikana olemme onnistuneet syventämään meriväylää, perusparantamaan useilla erillisillä rahoituspäätöksillä valtatie 8:aa ja 12:a sekä nostamaan raideyhteyden akselipainoja raidenopeuden kasvattamiseksi.

Vaikka monta kohdetta on jo perusparannettu, paljon on vielä tehtävääkin. Kun saamme valmiiksi jo käynnissä olevien remonttien lisäksi vielä Eurajoen risteysalueen parantamisen, valtatie 8:n liikenne soljuu nykyistä joustavammin. Siihen ei toki tule tyytyä, mutta on hyvä tiedostaa, ettei yksikään rahoituspäätös infraan ole tullut helpolla.

Väylien kunnon lisäksi huomiota tulee nyt kiinnittää liikenteen palveluihin. Liikennesuunnittelun hyvin tunteva, raumalainen Risto Peltonen kysyi taannoin viisaasti, että toimitaanko Satakunnassa yhdessä myös joukkoliikenteen parantamiseksi. Se sai minut huomaamaan, miten pirstoutunut viidakko joukkoliikenne koko maassamme on. Kunnat hoitavat osaa liikenteestä, osaa yksityiset liikennöitsijät ja ely-keskukset. Valtiollakin on osansa vastuusta. Lento-, raide- tai linja-autoliikenteestä yksin puhuttaessa voi jäädä huomaamatta kokonaisuus.

Satakunnassa Pori yrittää pitää lentoliikenneyhteyttä maakuntaan elossa. VR vähentää vuoroja Porin junayhteyksistä. Samaan aikaan me teemme lujaa töitä henkilöjunaliikenteen saamiseksi Raumalle. Linja-autoliikenteen heikennykset puhuttavat alueen ihmisiä kuitenkin kaikkein eniten. Miksi yhtäkkiä liikkumisesta bussin kanssa on tullut näin vaikeaa?

Toimiva joukkoliikenne helpottaa asukkaiden, opiskelijoiden, työmatkailijoiden ja turistien elämää. Tällä saralla Rauman seutu on kokenut takaiskuja. Rauma ei ole ongelmansa kanssa yksin. Heikennykset ovat kohdistuneet pitkälti kaikkiin kasvukeskuksia pienempiin kaupunkeihin. Joukkoliikenteen järjestämisen keskeisin muutos tapahtui 2009 EU:n palvelusopimusasetuksen ja joukkoliikenteen markkinaehtoistumisen myötä. Uudelle joukkoliikennelaille annettiin 10 vuoden siirtymäaika vuoteen 2019. Sen jälkeen kaikki liikenne on hankittu joko uudelleen tai järjestetty markkinaehtoisesti – osin ihmisiä tyydyttämättömällä tavalla.

Uudistuksen seurauksena kaupunkiseuduilla markkinaehtoisuus näkyy tarjonnan lisääntymisenä ja lippujen hinnan alentumisena. Maaseutumaisessa liikenteessä palvelutaso on kärsinyt kustannusten kasvaessa. Markkinaehtoisuus palvelee niitä seutuja, joilla on kysyntää. Väestöltään pienemmillä alueilla se ei toimi. Lienee selvää, että vähäinenkin väestö liikkuu silloin henkilöautolla, kun sopivaa joukkoliikenneyhteyttä ei ole. Jos ei ole palveluja, ei myöskään voi olla kysyntää.

Rauman seudulla työssäkäynnin kannalta tärkeät yhteydet esim. Euraan ja Huittisiin sekä yhteydet Turkuun ja Tampereelle ovat heikentyneet uudistuksen myötä. Se on pakottanut ihmiset ratkaisemaan liikkumisensa muilla keinoin. Elyn tukemaa liikennettä tarvittaisiinkin eniten siellä, missä markkinaehtoisia palveluja ei synny tarpeeksi.

Viime kesän lähimatkailu näkyi positiivisesti myös Raumalla. Kotimaan matkailu tulee tulevaisuudessakin kasvamaan. Ihmisten tapaan liikkua vaikuttaa lisäksi yhä enemmän ilmastosyyt. Alueellamme on myös hyvää yrityselämän toimeliaisuutta. Nämä trendit velvoittavat meitä katsomaan Rauman saavutettavuutta kokonaisuuden kautta. Linja-autoliikenne tulee saada aluetta paremmin palvelevaksi. Henkilöjunaliikennettä tulee edistää aktiivisesti. Myös lentoliikenne on koko maakunnalle tärkeä yhteys pääkaupunkiin ja ulkomaille niin kauan kuin muita alle kolmen tunnin joukkoliikenneyhteyksiä ei ole.

Seuraavien vuosien kehitys voi muuttaa merkittävästi tapaamme liikkua, mutta muutoksenkin keskellä on katsottava kokonaisuutta. Raumalle halutaan tulla ja muihin kaupunkeihin poiketa säännöllisen, sujuvan ja elämää helpottavan henkilöliikenteen avulla. Ja illaksi on päästävä kotiin.