Maailman mielenterveyspäivää vietettiin 10. lokakuuta. Samalla viikolla SDP julkaisi oman lasten ja nuorten mielenterveyspoliittisen toimenpideohjelmansa. Toimenpideohjelman valmistelussa vetovastuussa toimi 19-vuotias Sara Holappa. Hän kertoi seuranneensa omien opiskelijaystäviensä selviytymiskamppailua kovien suorituspaineiden alla, ja huolestuneensa nuorten mielenterveydestä. Se, että avaus toimenpiteiden puolesta tuli juuri ongelmat läheltä nähneen nuoren omasta aloitteesta, on merkittävää.
Lasten ja nuorten maailma on muuttunut monilta osin oman sukupolveni nuoruusajasta. Myös hyvinvointia ja mielenterveyttä kuormittavat nyt vähän toisenlaiset asiat. Onkin hyvä kysyä itseltään, tiedänkö päätöksiä tekevänä aikuisena todella, mitkä asiat lapsia ja nuoriamme kuormittavat? Ja onko juuri siihen tukea ja apua tarjolla?
Lapsuudessa luodaan pohja hyvälle mielenterveydelle. Pieni lapsi näyttää tunteensa avoimesti: hän on ylpeä onnistuessaan, itkee mielensä pahoittaessaan ja pelätessään hakee turvaa. Lapsi oppii kasvaessaan joko säätelemään tunteitaan tai piilottamaan niitä, teeskentelemään. Tunteiden sääteleminen on aivan yhtä tärkeä taito kuin tunteiden ilmaiseminenkin. Puhutaan tunnetaidoista. Se tarkoittaa niin kykyä näyttää myönteisiä tunteita kuin kykyä kanavoida hankalia tunteita niin, että ne eivät muutu vahingoittaviksi. Tunteiden taitavat säätelijät ovat helpommin sinut itsensä kanssa. He myös toipuvat nopeammin elämän kolhuista ja pettymyksistä.
Nuoruusvuosina lapsuudessa opitut tunnetaidot ovat ensimmäistä kertaa todenteolla koetuksella. Nuoret kohtaavat monenlaisia vaateita. Opinnoissa menestyminen on toisille tärkeää, toiset taas tekevät kaikkensa saadakseen muiden hyväksynnän. He kohtaavat myös paljon pettymyksiä. Uusia ystävyyssuhteita solmitaan ja vanhoja menetetään. Kaiken tämän keskellä nuori voi kuormittua kohtuuttomasti, jos omia tunteitaan ei pysty asettamaan oikeisiin mittasuhteisiin tosiasioiden kanssa. Silloin kympinkin oppilas voi kokea huonommuutta, ja sen seurauksena väsyä ja ahdistua.
Mielenterveysongelmat ovatkin tällä hetkellä merkittävin syy nuorten työkyvyttömyyseläkkeisiin. Kelan tilastojen mukaan mielenterveydenhäiriöistä johtuvat sairauspoissaolot ovat erityisesti nuorilla naisilla lisääntyneet vuodesta 2005 alkaen. Tilastoista ei käy suoraan ilmi, onko kyse työuupumuksesta, mutta suurimmat syyt sairauspoissaoloihin ovat masennus, jatkuva väsymys ja ahdistuneisuus. Loppuun palaminen jo työuran alkuvaiheessa tai jopa opintojen aikana on yhä useamman nuoren aikuisen ongelma.
Mielenterveysongelmien synty voidaan estää huomaamalla varhaiset merkit lapsessa ja nuoressa. Siihen tarvitaan aikaa ja läsnäoloa lapsen kanssa. Myös vanhemmat tarvitsevat apua lapsensa tunnetaitojen vahvistamisessa. Moni aikuinen on itse solmussa omien tunteidensa kanssa. Silloin on vaikea kannustaa lasta ilmaisemaan omia tunteitaan.
Tämän lisäksi tarvitaan myös parempaa ja laajempaa ymmärrystä ongelmien hoidosta. Usein unohtuu, että esimerkiksi vaikea masennus koskettaa sairastuneen lapsen lisäksi myös tämän vanhempia tai perheen sisaruksia. Koko perhe tarvitsee välineitä ja tukea arkeen ja paranemiseen. Nykyisiä nuoria on ajateltava myös mahdollisina tulevina vanhempina. Mitä paremmin mielenterveytensä kanssa kamppailevia nuoria autetaan, sen todennäköisemmin saadaan katkaistua mielen pahoinvoinnin periytyminen tulevaisuuden lapsille. Nimittäin hyvinvoivista lapsista kasvaa hyvinvoivia aikuisia.
