Hyvästi pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta

OECD:n tuoreesta raportista käy ilmi, että Suomi ei enää mahdu tuloeroilla mitattuna maailman tasa-arvoisimpien maiden joukkoon. OECD ottaa myös voimakkaasti kantaa tuloerojen kaventamisen puolesta, talouskasvun  näkökulmasta. Nyt hallitusohjelman toimet osuvat kipeimmin heikoimmin toimeentuleviin, mikä entisestään repii tulokuilua suuremmaksi. Vaikka hallitus tavoittelee toimillaan kasvua, ne voivat tosiasiassa haitata sitä. Ehkä vieläkin suurempi ongelma kuin hidas talouskasvu on kuitenkin yhteiskunnan koheesion heikentyminen. Maailman talousfoorumi on varoittanut tuloerojen kasvun tekevän hallaa yhteiskunnalliselle ja poliittiselle vakaudelle, joka on ollut tukijalkamme ja selkärankamme. Suomessa on ollut voimakas yhteen hiileen puhaltamisen perinne. Jos menetämme ihmisryhmien keskinäisen luottamuksen, olemme aivan väärällä polulla niin talouskasvun kuin koko vakaan pohjoismaisen yhteiskuntamme tulevaisuuden rakentamisen kannalta.

Hallituksen ohjelma uhkaa nyt pala palalta murentaa  suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Kun heikennetään sairaiden, työttömien, pienituloisen eläkeläisen tai lapsiperheen hyvinvointia, voidaan unohtaa ajatus heikoimmista huolehtimisesta.  Pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa tuloja ja mahdollisuuksia tasaamalla jaetaan kaikille kansalaisilla hyvinvointia. Leikkaukset koulutukseen, palveluihin ja sosiaalietuuksiin asettavat kansalaiset varallisuutensa pohjalta eriarvoiseen asemaan. Tämä on vastoin hyvinvointiyhteiskunnan perusajatusta.

Suomessa aivan liikaa niitä eläkeläisiä, jotka eivät meinaa tulla eläkkeellään toimeen.  Takuueläkkeen korotus on oikeanlainen toimenpide, mutta monen pienituloisen eläkeläisen tilanne heikkenee siitä huolimatta entisestään, sillä hallitus esittelee liudan toimenpiteitä, joilla eläkeläisten toimeentulon kannalta merkittävistä asioista säästetään. Kansaneläkkeen indeksijäädytykset ja suunnitelmat eläkeläisten asumistuen poistamisesta ja sulauttamisesta yleiseen asumistukeen ajavat monet eläkeläiset äärimmäisen ahtaalle.

Jo nyt monella menee suuri osa eläkkeestä lääkkeisiin ja muihin terveydenhoitomenoihin. Lääke- ja taksikorvausten alentaminen sekä terveydenhuollon asiakasmaksujen korottaminen rokottaa apua ja tukea tarvitsevia sairaita. Eläkkeensaajien Keskusliiton mukaan pelkkä eläkkeensaajan asumistuesta leikkaaminen merkitsee 1 100 euron kuukausieläkettä ja 500 euron vuokraa maksavalle eläkeläiselle jopa 95 euron kuukausittaista heikennystä toimeentuloon. 1000 euron muutos vuodessa on pienissä tuloissa niin merkittävä, että yhä useampi eläkeläinen joutuu jatkossa hakemaan taloudellista apua toimeentulotuesta.

Omaishoitoa tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän, ja jo nyt joka kuudes suomalainen on omaishoitaja. On kuitenkin surullista huomata, että omaishoidon kehittämisohjelma aiotaan hallitusohjelman mukaan toteuttaa vain osittain. Omaishoidon kehittämisohjelman kaikki ehdotukset on tärkeää saada eteenpäin. Vanhustenhuollon osalta paljon kysymyksiä herättää hallituksen aie väljentää henkilöstömitoitusvaatimuksia vanhainkodeissa. Jos samalla ei tehdä sisällöllistä muutosta hoivapalveluihin, niin hoitohenkilökunnan taakka kasvaa kohtuuttomaksi. Jos nämä ovat toimia, joilla kehitetään vanhustenhuoltoa, on hallituksen leikkaustoimia odotettava kauhulla. Hyvinvointiyhteiskuntamme rakentajat ansaitsevat parempaa kuin mitä nyt sen purkajat ovat valmiita panostamaan.

Hallituksen toimenpiteet iskevät kipeästi myös lapsiperheisiin. Subjektiivisen päivähoidon rajaus ja yli 3-vuotiaiden päiväkotiryhmäkokojen nosto eivät tue tavoitteita varhaiskasvatuksen kehittämisestä, ja lapset joutuvat näissä päätöksissä maksumiehiksi. Perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen tarkoitettu määräraha otetaan kokonaan pois. Päivähoitomaksuja sekä aamu- ja iltapäivätoiminnan maksuja korotetaan. Tämä ajaa pieni- ja keskituloiset lapsiperheet ahtaalle ja vähentää perheiden tasa-arvoa, jos perheellä ei ole enää varaa laittaa lasta iltapäiväkerhoon. Monessa harrastuksessa maksut ovat nykyään pilvissä, ja koulujen iltapäiväkerhojen toiminta on ollut äärimmäisen arvokasta, jotta jokaisella lapsella voisi olla mielekästä tekemistä perheen taloudellisesta tilanteesta riippumatta.

Perheen vaikeudet toimeentulossa lisäävät lapsen osattomuutta monella tavoin ja edesauttavat lasten syrjäytymistä. Tämäkö on hallituksen haluama uusi suunta Suomelle? Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on näiden päätösten myötä todella suuren uhan alla. Sen puolustajia tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan.