Kolumni julkaistu Länsi-Suomessa 14.5.2020
Sepelvaltimokohtausten määrä on maailmanlaajuisesti vähentynyt merkittävästi koronapandemian aikana. Sairaaloissa on ollut jopa 30 – 40 % vähemmän sydäninfarktipotilaita kuin ennen. Eikö juuri tätä – vakavien sairauksien vähenemistä – ole tavoiteltu jo pitkään?
Monelle korona-arki tuntuu olleen sydänterveyttä parantavaa aikaa: liikunta on lisääntynyt, ruokavalio keventynyt, unen määrä parantunut ja stressi vähentynyt. Tuollainen elämäntavan muutos on kuin suoraan terveyden edistämisen oppikirjasta. Voisiko siis olla niin, että nämä muutokset ihmisten arjessa ovat johtaneet näin nopeasti sydänterveyden paranemiseen? Yksilöiden kohdalla näin voi kyllä olla, mutta valitettavasti väestötasolla ei vielä.
Dramaattinen sydäntautipotilaiden väheneminen johtuu siitä, että ihmiset eivät hakeudu hoitoon koronaviruksen pelossa kuin vasta viimeisessä hädässä. Hoidon viivästyminen johtaa kuolemaan paljon todennäköisemmin kuin koronatartunta.
Suurin osa sydäninfarktikuolemista tapahtuu ennen hoitoon hakeutumista. Kaikki hoitoon hakeutumisen esteet lisäävät näiden kuolemien määrää entisestään. Tavanomaisia terveyspalvelujamme tarvitaan myös koronaepidemian aikana pelastamaan näitä ihmishenkiä.
Monet sairaudet pahenevat, jos niitä ei hoideta. Esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudit, syöpä ja diabetes vaativat koronasta riippumatta niin kiireetöntä kuin kiireellistäkin hoitoa taudin vaiheesta riippuen. Kuntien tehtävä on huolehtia, että ihmiset voivat turvallisesti tulla varatuille ajoilleen, ja että kynnys hoitoon pääsylle on mahdollisimman matala.
Seurantakäynnin siirtäminen tai alkavien oireiden vähättely voi olla ratkaisevaa sairauden pahenemisessa. Esimerkiksi verenpainetauti voi olla oireeton, mutta samalla tehdä vaurioita elimistössä. Sydäninfarktin oireet voivat jäädä potilaalta itseltään tunnistamatta, ja välttämätön hoito jää aloittamatta. Aivoverenkiertohäiriö voi vaatia liuotushoitoa, jossa nopeus on valttia. Liuotushoito voidaan antaa vain 4,5 tunnin sisällä oireiden alkamisesta.
Hoitoon hakeutumisesta on nyt syntynyt tulppa, joka tukkii hoitoputken pahimmillaan pitkiksi ajoiksi. Perusterveydenhuollon aikojen peruminen kasvattaa samalla erikoissairaanhoidon tulevia hoitojonoja. Tästä kärsivät erityisesti pitkäaikaissairaat ja paljon palveluita käyttävät.
Julkisuudessa käyty keskustelu viruksen etenemisestä, suojavälineiden puutteesta ja tehohoitopaikkojen riittävyydestä on ollut omiaan kasvattamaan ihmisten hoitoon hakeutumisen kynnystä. Moni on myös ajatellut, ettei halua kuormittaa terveydenhuoltoa, jotta koronaa sairastavat saavat avun. Nurinkurista kyllä, nyt monissa terveydenhuollon työpaikoissa on meneillään yt-neuvottelut ja lomautuksia harkitaan, koska työt ovat vähentyneet niin merkittävästi.
Vaikka työt olisivat hetkellisesti vähentyneet, ihmisten sairaudet eivät ole. Tämä yhtälö ei johda hyvään. Hoitamattomat sairaudet aiheuttavat liitännäissairauksia, toimintakyvyn heikkenemistä ja työkyvyttömyyttä. Kansanterveyden ja talouden näkökulmasta tällainen kehitys johtaa seuraavaan kriisiin. Väestötasolla Suomella on jo ennestään hoitovelkaa, joka koronakriisin aikana paisuu entisestään. Hoitovelka ei ole tulevaisuuden veloistamme vähäisin.
