Sairaalan puolesta on Raumalla taisteltu iät ja ajat. Olen itsekin ollut mukana tekemässä työtä sairaalaan eteen melkein koko sen ajan, kun olen ollut mukana politiikassa. Suurin taistelu käytiin silloin, kun aluesairaalan toiminnot saatiin lopulta lakkauttamisen sijaan siirrettyä kaupungin omaksi toiminnaksi. Silloin lempinimellä MediRauma käytyä taistelua en kadu tai pidä vääränä vieläkään, vaikka valtakunnallisesti nyt näyttääkin siltä, että sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät kokonaisuudessaan suuremman alueen päätösvaltaan.
Kansanedustajana näin viime kaudella kuinka valtakunnankin päättäjät jakautuivat mielipiteissään kahtia niiden välillä, jotka kannattivat vahvoihin peruskuntiin nojaavaa sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmää tai isoja sote-palvelukeskittymiä. Oikeastaan monen vuoden ajan tehtiin työtä sen eteen, että MediRauman kaltaiset kokonaisuudet toimisivat esimerkkinä terveydenhuollon, sosiaalialan ja erikoissairaanhoidon perustason palvelujen järjestämisessä joka puolella Suomea. Eikä sovi unohtaa, että vielä vuosi sitten ponnisteltiin, jotta Rauma saisi poikkeusluvan päivystysasetukseen. Suomessa vain 8 kaupunkia sai silloisen ministeri Huovisen myöntämän poikkeusluvan perusterveydenhuollon päivystykseen. Rauma oli kovalla työllä mukana niiden kaupunkien joukossa. Se valoi uskoa siihen, että kaikki on vielä mahdollista. Vuosia jatkuneiden sote-vääntöjen jälkeen isot kaupungit ja asiantuntijat vetivät kuitenkin lopulta pidemmän korren, ja malliksi on valikoitunut sosiaali- ja terveyspalveluiden siirtäminen kuntia suurempiin kokonaisuuksiin.
Myönnän, että olen edelleen ihastunut malliin, jossa monelle läheiset arkiset palvelut ovat kunnan järjestämiä ja pääasiassa myös kunnan tuottamia. Minulle sellainen malli on ihmisen kokoinen malli. Olen kuitenkin myös realisti. En usko, että nykyinen hallitus muuttaa sote-uudistuksen linjaa niin, että kuntapohjainen malli voisi vielä toteutua. Päinvastoin. Maakuntiin keskitettävät sote-palvelut ovat todennäköisin lopputulos aivan pian julistettavassa sote-uudistuksessa. Siksi on kyettävä katsomaan eteenpäin ja mietittävä, miten turvaamme maakuntapohjaisessa mallissa laadukkaat lähipalvelut ja tarvittavat erikoistason palvelut alueen asukkaille.
Viime kuukausina uudistusta valmisteltaessa on ollut vahvasti esillä palveluiden tuottaminen yhtiöiden kautta. Se tuntuu monin tavoin vieraalta ajatukselta, jonka pahimpana ääripäänä voi nähdä monikansallisten, voittoa ulkomaisille omistajilleen maksavien yritysten tuottavan meille nykyiset sosiaali- ja terveyspalvelumme. Sen sijaan, että päätösvaltaa ja julkisia varojamme annetaan tällä tavoin pois meiltä suomalaisilta, näkisin mielelläni paikallisten pienyrittäjien pärjäävän kilpailussa esimerkiksi vanhuspalveluiden tuottajana julkisesti tuotettujen palveluiden rinnalla. Siksi oleellisen tärkeää onkin, että uusi sote-alue myös itse tuottaa palveluita. Vain niin voidaan varmistaa maailmallakin menestystä niittänyt mallimme, jossa kaikille kansalaisille tuotetaan laadukkaita julkisia palveluita.
Välillä tuntuu, että jopa me päättäjät unohdamme, että vaikka eduskunta tekisi millaisen päätöksen tahansa alueista, ihmiset voivat yksilöinä valita toisin. Potilas voi jo nykyisinkin valita terveysaseman, joka vastaa hänen perusterveydenhuollon palveluistaan. Palvelun järjestäjäksi voi siis valita myös jonkin toisen kunnan terveysaseman kuin oman kotikuntansa. Terveysasemaa voi vaihtaa kirjallisella ilmoituksella enintään vuoden välein. Erikoissairaanhoidossa hoitopaikan valinta tehdään yhdessä lähetteen antavan lääkärin kanssa. Jos kuntalainen kokee, että hoidon laatu ja palvelutaso on parempaa jossain muualla, voi hoitonsa hankkia siis lainkin mukaan sieltä paremmasta paikasta.
Keskusteluissa korostuvat nyt rakenteet, koska niitä ollaan uudistamassa. Ihmisille rakenteita tärkeämpää on kuitenkin se, mitä tapahtuu niiden sisällä. Joskus voi käydä niinkin, että paljon kohua saanut rakenneuudistus ei lopulta näy paljoakaan tavallisessa arjen asiakaskohtaamisissa. Sote-uudistuksen linjat selvinnevät aivan lähipäivinä. Keskustelun ydin on ollut aivan liian pitkään alueiden määrässä. Paljon alueita tärkeämpää on se, että jokainen pääsee hoitoon silloin kun sitä tarvitsee – jonottamatta, pompottamatta ja oikea-aikaisesti. Toivottavasti iso muutos näkyy näissä asioissa koko Suomessa.
