Kolumni julkaistu Länsi-Suomessa torstaina 10.6.2021
Osa äänioikeutetuista jättää äänensä käyttämättä esimerkiksi vanhuuden tai sairauden tuoman heikon terveydentilansa vuoksi. Se on täysin ymmärrettävää. Onneksi koti- ja laitosäänestykset mahdollistavat kuitenkin monelle iäkkäälle äänestämisen. Kotiäänestämisen avulla poistetaan niitä fyysisiä esteitä, joita ikäihminen todennäköisemmin kokee äänioikeutensa tiellä. Moni ikääntynyt pitää kunnia-asianaan äänestää. He ovat eläneet ajan, jolloin köyhyys pakotti suomalaislapset koulun sijaan työhön. He muistavat kylät, jonne moni vanhus jäi elämään oman onnensa varaan. Ikäihmisemme ovat kantaneet huolta ja murhetta tulevasta, mutta selviytyneet elämässä päivän kerrallaan. Osa heistä on varmasti kokenut äänioikeuden myötä ensimmäistä kertaa yhteiskunnallista tasavertaisuutta. Köyhän ja rikkaan ääni on demokratian myötä tullut samanarvoiseksi. Nämä sukupolvet ovat halunneet luoda lapsilleen parempaa elintasoa, koulutusta ja terveyttä. He ovat nähneet demokratian rakentuvan ja maamme muuttuvan sen myötä. Heille äänioikeus ei ole koskaan ollut itsestäänselvyys. Heille äänestäminen on arvokas oikeus.
Minun sukupolveni on nauttinut näistä demokratian antimista. Me olemme saaneet hyvän elämän evääksi yhteiskunnalta neuvolat, terveyskeskukset ja peruskoulut taistelematta, oikeastaan edes pyytämättä. Kummallista kyllä, tuntuu, että äänioikeudesta on tullut meille velvollisuus. Toiset täyttävät kuuliaisesti velvollisuutensa. Harva kokee äänestämisen enää intohimoisesti oikeudekseen. Osa ei halua tehdä mitään, mihin kokee olevansa velvoitettu. Tämä sukupolvien välinen asennemuutos näkyy varmasti myös äänestysaktiivisuuden laskuna.
Vuonna 1976 Raumalla äänioikeuttaan käytti 74,5 prosenttia äänioikeutetuista. 1990 -luvun jälkeen äänestysprosentti on noussut yli 60 prosentin vain vuonna 2004. Vuonna 2017 äänestysprosentti oli Raumalla enää 57,2 prosenttia. Sama suunta on myös naapurikunnissa. Eurajoella äänestysprosentti oli Rauman seudun korkein viime vaaleissa, 67,4 prosenttia ja Eurassakin 62,2 prosenttia. Kaukana ollaan kuitenkin vuoden 1980 huippuluvuista, jolloin Eurajoella äänioikeuttaan käytti 77,5 prosenttia äänestäjistä ja Eurassa jopa 85 % äänioikeutetuista. Jos äänestysaktiivisuus jatkaa vastaavalla tavalla hiipumistaan, ennuste tulevaisuudelle on heikko. Millainen on demokratia, jossa enää alle puolet väestöstä kertoo mielipiteensä äänioikeuttaan käyttämällä? Ei ainakaan terve demokraattinen yhteiskunta.
Ihmisten äänestysinnokkuuteen vaikuttavat toki monet seikat. Pettymys poliitikkoihin, välinpitämättömyys yhteisiä asioita kohtaan tai oman äänen merkityksen vähättely ovat joidenkin nukkuvien äänestäjien taustasyitä. Myös äänestämättä jättäminen voi olla kannanotto. Samalla on kuitenkin ymmärrettävä, että rakenteelliset vääristymät vaikuttavat negatiivisesti äänestyskäyttäytymiseen. Tiedämme, että esimerkiksi koulutus, tulotaso ja ikä vaikuttavat äänestysaktiivisuuteen. Iäkkäämmät äänestävät hanakammin kuin nuoret, ja suurituloiset pienituloisia todennäköisemmin. Tämä äänestyskäyttäytyminen näkyy siinä, kenen ääni pääsee kunnissa ja yhteiskunnassa kuuluviin.
Myös vanhempien valinnat vaikuttavat: äänestämättä jättäminen voi pahimmillaan olla osa ylisukupolvista huono-osaisuutta. Siksi äänestämättä jättämistä ei kannata moralisoida tai ohittaa yksilön motivaation puutteena, vaan ymmärtää eriarvoisuuden merkitys sen taustalla. Tämän yhteyden katkaiseminen on yhteiskunnan tehtävä.
Viime kuntavaaleissa 57 prosenttia äänioikeutetuista käytti ääntänsä Raumalla. Hei, nukkuva äänestäjä! Mitä pitäisi tapahtua, että äänestäisit? Ajatteletko, että äänelläsi ei ole merkitystä? Todellisuudessa yksikin ääni on usein kuntavaaleissa ratkaiseva. Viime kuntavaaleissa liki joka kolmannessa kunnassa valtuutetun paikka jouduttiin arpomaan tasatuloksen vuoksi. Yksikin ääni lisää olisi taannut paikan valtuustossa monelle ehdokkaalle, jotka nyt jäivät rannalle. Raumalla 5 ääntä olisi voinut muuttaa tilanteen. Yhdelläkin äänellä on merkitystä. Sinulla on merkitystä, nukkuva äänestäjä.
