Hyväntekeväisyydellä on paikkansa yhteiskunnassamme, mutta sillä ei yksistään ratkaista eriarvoisuuden ongelmaa. Heikompiosaiset tarvitsevat apua ja tukea muulloinkin kuin kerran vuodessa. Monessa maassa etenkin köyhimpien väestöryhmien saama apu perustuu laajalti hyväntekeväisyyteen ja niistä huolehtivat erilaiset järjestöt ja kirkko. Suomessa perinteisen pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan malli perustuu siihen, että kaikilla tulee olla mahdollisuus riittävään toimeentuloon ja hyvään elämään. Yhteiskunnan tehtävänä on tasata kansalaistensa hyvinvointieroja takaamalla kaikille laadukkaat palvelut varallisuudesta riippumatta, ja turvata jokaiselle toimeentulo myös elämän kriiseissä. Viime vuosina hyvinvointiyhteiskuntamme on kuitenkin ollut suurten muutosten kourissa. Muutosten keskellä on pysähdyttävä miettimään haluammeko, että Suomi muuttuu hyvinvointiyhteiskunnasta hyväntekeväisyysyhteiskunnaksi.
Vaikka tulotaso Suomessa on viime vuosina noussut, samaan aikaan lapsiperheiden köyhyys ja pahoinvointi ovat moninkertaistuneet. Yleisintä lapsiköyhyys on yksinhuoltajaperheissä, mutta myös kahden vanhemman perheissä siitä kärsitään aiempaa enemmän. Onneksi heikoimmassa asemassa olevien vaikeaan tilanteeseen on nyt tällä hallituskaudella herätty. Vuoden 2012 alusta korotettiin alimpaa työttömyysturvaa, toimeentulotuen perusosaa ja yksinhuoltajien osuutta. Ensi vuoden alusta useimpiin pienituloisten etuuksiin tehdään normaalin indeksitarkistuksen lisäksi ylimääräinen 0,7 prosentin indeksikorotus, jolla tasataan arvonlisäveron korotuksen vaikutusta.
Moniin ennaltaehkäiseviin palveluihin on myös alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota. Vaikeuksiin joutuneiden perheiden auttaminen oikea-aikaisesti tuo inhimillisten hyötyjen lisäksi myös niitä paljon kaivattuja taloudellisia hyötyjä. Esimerkiksi yksi lapsen laitossijoitus maksaa jopa kymmenen kertaa enemmän kuin oikea-aikainen avohuolto. Pelkästään yhden laitosvuoden hinnalla perheelle voidaan antaa melkein 3 000 tuntia kotipalvelua tai seitsemän vuotta intensiivistä perhetyötä.
Edellisen laman aikana 1990-luvulla säästöjä kohdistettiin liikaa perheiden peruspalveluihin ja näiden valintojen tuloksia olemme saaneet nähdä nyt kun lasten, nuorten ja perheiden pahoinvointi ja ongelmat ovat lisääntyneet. Nyt on oikea hetki tehdä parempia ja kestävämpiä ratkaisuja. Paljon maailmaa nähnyt presidentti Martti Ahtisaari on vakuuttunut pohjoismaisen hyvinvointijärjestelmämme paremmuudesta muihin järjestelmiin verrattuna. Kun taloudellinen tilanne on tiukka, on tehtävä arvovalintoja, jotta voimme jatkossakin olla ylpeitä maailman tasa-arvoisimmasta järjestelmästä, jossa ketään ei jätetä oman onnensa tai muiden hyvän tahdon varaan.
