Vuonna 2000 teollisuudessa oli työpaikkoja noin 500 000, metsäteollisuudessa 85 000 ja metalliteollisuudessa 218 000. Vuonna 2011 teollisuuden työpaikat olivat laskeneet 360 000:een, metsäteollisuuden 57 000:een ja metalliteollisuuden 173 000:een. Vähennykset ovat huomattavia, mutta totuus 2000-luvun Suomessa on kuitenkin edelleen se, että maamme työllisyys lepää näiden vientiteollisuuden työpaikkojen varassa. Muutama kymmenen yritystä kannattelee puolestaan lähes koko maan vientiä. Tullin laskelmien mukaan esimerkiksi vuonna 2011 Suomen kokonaisviennistä 33 % oli kymmenen suurimman yrityksen varassa. Perinteisten teollisuudenalojen merkitystä maamme hyvinvoinnille ei siis tule vähätellä tai aliarvioida. Teollisuus on valtavassa globaalissa murroksessa, mutta korkeatasoinen teollinen tuotanto hallitaan Suomessa erityisen hyvin. Siitä meidän on myös pidettävä kiinni.
Suomessa tarvitaankin nyt uutta otetta teollisuuspolitiikkaan. Teollisuuden arvo suomalaisten hyvinvoinnille on nostettava päätöksenteossa keskiöön. Työpaikkojen säilymistä Rauman seudulla edesautetaan tarpeellisten väyläinvestointien toteutuksella, kilpailukykyä ylläpitävällä energia- ja ympäristöpolitiikalla, toimivalla lupapolitiikalla sekä huolehtimalla osaavan työvoiman saannista yritysten tarpeeseen. Valtion on myös tarkasteltava omistajapolitiikkaansa uudelleen. Vientiteollisuutemme kriisissä pitää etsiä uusia ratkaisuja, joilla varmistamme oman huoltovarmuutemme ja keskeisten työpaikkojen sekä osaamisen säilymisen Suomessa.
Mitä sitten voisimme Raumalla tehdä, jotta pahimmat uhkakuvat eivät toteutuisi? Emme voi vaikuttaa yritysten sisäiseen päätöksentekoon emmekä yksin muuttaa kansainvälisen kilpailun pelisääntöjä, mutta voimme etsiä paikallisia ratkaisuja ja yhdessä tehdä vahvuuksistamme menestystekijöitä. Nyt tulisikin katsoa rohkeasti tulevaisuuteen. Yhdessä.
Jos uskoo että perjantaina 13. päivänä jotain pahaa tapahtuu, näin tulee todennäköisesti käymään. Ihmisellä on alitajuntaisesti tapana toteuttaa uskomaansa. Kun joka puolella huokaillaan, että edessämme on kurjuuden ajat, alamme itse omin toimin toteuttaa ennustustamme. Se voi tarkoittaa yritysten osalta varovaista suhtautumista tulevaisuuteen, kasvuun ja investointeihin, vaikka omalla alalla näkymät olisivat lupaaviakin. Sekä yritysten että ihmisten pitää toki olla realisteja, mutta pessimismiin meillä ei ole nyt varaa. Nostetaan yhdessä esiin alueella tapahtuvia onnistumisia ja luodaan positiivista uskoa tulevaisuuteen. Vaikka alkanut vuosi 2013 onkin lukuna pahaenteinen, näyttäkäämme että yhteinen vahva uskomme hyvään tulevaisuuteen on taikauskoa väkevämpää.
