Kolumni julkaistu Länsi-Suomessa 12.11.
Eläkeläisistä puhutaan usein tavalla, joka antaa vaikutelman hyvin samanlaisesta joukosta ihmisiä. Kuitenkin tuota joukkoa yhdistää lähinnä elämänvaihe, jossa ihminen on eri syistä joko kokonaan tai osittain siirtynyt pois työelämästä. Eläkeläisten tuloista julkisuudessa puhuttaessa jaamme usein ihmiset pieni-, keski- ja suurituloisiin eläkeläisiin. Suurpiirteinen jako ei kuitenkaan aina kohtaa ihmisten kokemaa todellisuutta. Pienituloisista eläkeläisistä puhuttaessa tarkoitetaan usein vain kansaneläkettä ja takuueläkettä saavia. Työeläkkeen saajia pidetään helposti keskituloisina, vaikka lähes 700 000 eläkkeensaajan työeläke on bruttona alle 1400 euroa kuukaudessa. Moni heistä kokee, että työeläke ei tahdo riittää koko ajan kasvaviin elinkustannuksiin, saati sitten isompiin hankintoihin kuten auton korjaukseen, pesukoneeseen tai silmälaseihin.
Joka kolmannen eläkeläisen tulot riittävät vain välttämättömiin menoihin. Tämä merkitsee sitä, että jos esimerkiksi terveys romahtaa odottamattomalla tavalla, romahtaa myös monen eläkeläisen koko talous. Kuvaavaa on, että miltei 35 000 eläkeläisellä on maksuhäiriömerkintä. Pienituloisimmat eläkeläiset joutuvat valitsemaan ruoan ja lääkkeiden väliltä. Eläkeläisköyhyys on Suomen häpeätahra.
Kimmo Kiljunen (sd.) on esittänyt oman ratkaisunsa pienituloisten työeläkeläisten aseman parantamiseksi. Se on kohdannut vastustusta, sillä pieniä työeläkkeitä ei alustavan selvityksen mukaan ole mahdollista nostaa korottamatta eläkemaksuja tai leikkaamatta nyt maksussa olevia eläkkeitä. Eläkeindeksin muuttamisen on myös katsottu koituvan tulevien sukupolvien maksettavaksi, jolloin ongelmaa vain siirrettäisiin eteenpäin.
Emme silti saa tyytyä väittämiin, että mitään ei ole tehtävissä. Vastaus eläkeköyhyyteen puuttumiseksi ei voi aina olla se, ettei onnistu, ei voida tai ei pystytä. On jatkettava yhdessä ratkaisujen etsimistä.
Nykyinen hallitus on kulkenut oikeaan suuntaan. Se on kertaalleen helpottanut pienituloisimpien eläkeläisten asemaa korottamalla takuueläkkeitä 50 eurolla ja kansaneläkkeitä 34 eurolla. Korotukset kohdistuivat 300 000 eläkeläiseen. Korotukset olivat tärkeitä, mutteivät vielä riittäviä.
Hallituksen toteuttamat toimet työllisyyden edistämiseksi ovat keskeisiä tulevien työeläkkeiden riittävyyden turvaamiseksi. Erityisesti on mainittava hallituksen perhevapaauudistus, joka pyrkii tasaamaan perhevapaiden käyttöä ja siten poissaoloja työelämästä. Sukupuolten välinen ero työeläkkeissä on valtava: miesten keskimääräinen työeläke on 1 847 euroa ja naisten 1 420 euroa. Iso osa toimeentulovaikeuksista kärsivistä eläkeläisistä on siis naisia, joiden pienen työeläkkeen syynä on se, että he ovat huolehtineet perheestään. He tarvitsevat ratkaisuja nyt.
Eläkkeiden suuruuden lisäksi on tarkasteltava myös eläkeläisten toimeentuloon vaikuttavia menoja eli elämistä ja palveluita, kuten asumisen ja terveydenhuollon kustannuksia. Koko väestössä vain harvoilla sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut sekä lääkkeiden ja matkojen omavastuut ylittävät 40 prosenttia käytettävissä olevista tuloista, mutta eläkeläisistä löytyy ryhmiä, joilla maksut kohoavat näin korkeiksi. Eläkeläisten toimeentulon eroja selittää siis myös erot terveydentilassa. Mitä iäkkäämmästä henkilöstä on kysymys, sitä todennäköisempää on laajamittainen palveluiden tarve. Tämän vuoksi hallitus on muun muassa uudistanut asiakasmaksulakia. Uudistuksessa päätettiin laajentaa maksuttomuutta ja maksukattoa sekä kohtuullistaa monia maksuja. Jatkossa esimerkiksi perusterveydenhuollon hoitajakäynnit eivät maksa mitään.
Nyt eläkkeellä olevat edustavat sukupolvea, joka ei liikoja itselleen vaadi. Omien tulojen ei siis odoteta olevan suuria, mutta menoista selviytyminen koetaan kunnia-asiana. Nuorempien sukupolvien kunnia-asia tulee olla eläkeläisköyhyyden poistaminen.
