Arvokas vanhuus – mitä se on?

Kuvat: Ilse Vauhkonen. Juttu julkaistu vaalilehdessä.

Otsikon kysymykseen saavat vastata eläkeläinen Matti Arvo, 79, sekä Rauman kaupungilta omaishoidon palveluvastaava Kerttu Hakonen.

1. Mitä mielestäsi tarkoittaa ”arvokas vanhuus”?

Matti: Sitä, että saa olla suhtkoht terveenä loppuun asti, siistissä ja puhtaassa ympäristössä hyvien ihmis­suhteiden kanssa. Ympärillä on hyvä verkosto.

Ykkösasia on, että saa olla omassa kodissaan niin pitkään kuin mahdollista.

Kerttu: Sitä, että ih­minen saisi itse päättää niin pitkään kuin pystyy, millaista se oma vanhuus on.

Ja kun tulee tarve saa­da apua pärjäämiseen ja päivittäisten asioiden hoitamiseen, saisi juuri sitä apua mitä tarvitsee ja se apu olisi laadukasta.

Linjaus on, että ensisijai­nen paikka on oma koti. Moni varmasti ajattelee, että saisi olla kotona mahdollisimman pitkään.

2. Entä kun kotona ei enää pärjää?

Kerttu: Kun elämä kotona ei ole enää mahdollista, tarjolla pitää olla mahdollisimman turvallinen paikka.

Matti: Pitää ottaa sekin huo­mioon, asuuko yksin vai kaksin. Kaksin on aina parempi ja pa­rempikuntoinen voi toimia toisen apuna. Lähellä oleva ihminen tuntee sinut parhaiten ja voi olla tavallaan hoitaja ja tukija.

Mutta tukijakin tarvitsee apua ja välillä vapautusta hoitotyöstä, ettei häntä kuormiteta liikaa. Huonokuntoisempi voi olla välillä vaikka intervallihoidossa ja pala­ta sitten taas kotiin.

Joskus on parempi muuttaa palvelutaloon. Sielläkin pistetään päivittäin tekemään erilaisia asioita itsenäisen toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja ihmisarvon tunne säilyy.

3. Miten kotona pärjäisi pitempään?

Kerttu: Jokaisen täytyy pitää huolta itsestään. Me teemme sellaista ”vanhuusetsivätyötä”. Jokaiselle 75-vuotiaalle lähtee kirje, johon vastaaminen on va­paaehtoista. Kirjeessä kysellään tottumuksista, terveydestä ja elämäntilanteesta. Tarvittaessa kotiin tehdään niin sanottuja terveyttä edistäviä käyntejä. Vastauksista saattaa nousta esiin niin sanottuja riskipisteitä, joiden perusteella pyydetään käymään sairaanhoitajan vastaanotolla.

Myös 80-vuotiaille lähtee samanlainen kutsukirje, mutta silloin tehdään aina kotikäynti. Sekin on vapaaehtoista, haluaa­ko jonkun käymään.

Toinen tapa on nämä huoli-ilmoitukset, jotka tulevat välillä aiheesta, välillä ei.

Kaupunki tarjoaa ikäihmisille myös monenlaista toimintaa, joihin voi osallistua. Kotoa vaan liikkeelle, niin kauan kuin se on­nistuu!

4. Milloin palvelukoti on oikea ratkaisu?

Kerttu: Muistisairaiden kohdalla asia voi tulla eteen piankin.

Kotona taas pärjää pitkälle, kun vielä pystyy soittamaan pu­helimella sekä tietää ja ymmär­tää asiansa, vaikka jalat eivät niin toimisikaan.

Niinkin on välillä, että jalat ja kädet kyllä toimivat, mutta enää ei tiedä, mitä niillä tehdään. Sil­loin meidän ympärivuorokautiset hoidot ovat tarpeen.

Olisi hyvä, jos tarjolla olisi enemmän sellaista yksilöllistä asumista. Pärjäät yksin asunnos­sa, mutta saat tosi paljon tukea siitä, kun on muita ihmisiä lähellä ja tavataan toisia päivittäin sa­massa pihapiirissä. On aina joku kontakti.

Matti: On erittäin tärkeätä että joku on kiinnostunut sinusta sekä on päivittäin yhteydessä ja tietää mitä sinulle kuuluu. Voitte vaikka soitella päivittäin.

5. Vanhuusasiat hoitaja-mitoituksineen ovat olleet kovasti tapetilla. Mitä terveisiä lähetetään päättäjille?

Kerttu: Hyvä että hoitajamitoi­tuksista puhutaan. Hoitajia pitää olla tietty määrä.

Matti: Hoitajamäärien lisäksi pitää huomioida se, että jokai­nen asiakas saisi päivittäin sen tarvitsemansa laadukkaan ja riittävän hoidon.

On tärkeää, että hoitaja olisi ihminen ihmiselle.

Jos toiminta ei ole laadukasta, eikä henkilökunta puhalla yhteen hiileen, on se huono juttu.

Asiakas ei saa olla vain ob­jekti, vaan hoitajan ja hänen täytyy olla samaa tiimiä.

Raumallakin on pu­laa hoitajien sijaisista. Heitä tarvitaan aina. Osa terveyspalveluista ja vanhuspalvelut kuulu­vat Raumalla varahen­kilöstöjärjestelmään, jonka kautta sijaisia saa varattua.

Ikävä vaan, vanhus­palvelut ei ole oikein kos­kaan ollut houkutteleva ala nuorten parissa.

Jos nyt palautetaan soveltuvuustestit kou­lutukseen hakijalle, niin ehkäpä opiskelija siinä jo itsekin miettii, onko tämä hänen juttunsa.

Matti: Ikäihmisille pitäisi vielä kehittää paikallis­ta joukkoliikennettä paremmaksi, että he pääsisivät asioilleen keskustaan. Ja yli 75-vuotiaille voisi tarjota joukkoliiken­nettä ilmaiseksi.

Meillä on kuitenkin Kristiina Salosessa hyvä kansanedustajaehdokas, joka on sosiaali- ja terveyspuolen asiantuntija. Hän tuntee solmut ja kiemurat.

Me maallikot voimme toki aina esittää toivomuksia ja ehdotuksia.