Kolumni julkaistu Länsi-Suomessa 9.12.2021
Tulevissa aluevaaleissa valittavilla valtuutetuilla ei ole nykylainsäädännön mukaan mahdollisuutta päättää sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoittamisesta erillisellä verolla. Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo kehotti siitä huolimatta eduskunnan kyselytunnilla äänestämään puoluettaan aluevaaleissa, jos ei halua maakuntaveroa. Orpo jätti sanomatta äänestäjälle oleellisen seikan – lainsäädännön mukaan tulevat hyvinvointialueet saavat rahoituksensa maan hallituksen esityksestä ja eduskunnan vahvistaman talousarvion mukaisesti.
Kyllä, luit aivan oikein. Tulevien hyvinvointialueiden rahoitus perustuu pääosin valtion rahoitukseen. Osa sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksesta tulee asiakas- ja käyttömaksuista. Jatkossa siis päätökset sote-rahoituksesta tehdään valtakunnan tasolla, vaikka itse toimintaa koskevat päätökset tehdään alueellisesti. Jotkut pitävät tätä kaksoisjohtamisen mallia ongelmallisena, ja katsovat maakuntaveron kaltaisen mallin tuovan rahoituksesta päättämisen suoraan valittavien päättäjien käsiin. Johtopäätösten aika muutostarpeesta on vasta, kun kaikki tarvittava tieto on kasassa. Tuolloinkin päätös rahoitusmallin muuttamisesta olisi eduskunnan, ei aluevaltuuston.
Satakunnan hyvinvointialueen rahoitus tulee valtiolta melko monimutkaisen kuvion mukaisesti. Koko maan tasolla rahoituksen pohjan muodostavat sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen nykyiset kustannukset. Vuonna 2022 kustannukset ovat arviolta 21 miljardia euroa, mikä vastaa noin kolmannesta valtion budjetista. Jatkossa sote-palveluiden rahoituspohjaa korotetaan vuosittain arvioitavan palvelutarpeen ja kustannustason kasvun mukaisesti ja pelastustoimessa kustannustason kasvun mukaan. Rahoituksen määräytymistekijöissä otetaan huomioon esimerkiksi alueiden väliset erot asukkaiden palvelutarpeissa sekä palvelujen järjestämisen olosuhteissa. Rahoitus jälkitarkistetaan vuosittain vastaamaan todellisia kustannuksia.
Rahoitusmalli sisältää myös kannustumia kustannusten kasvun hillintään, jotta julkisen talouden kestävyyttä voidaan turvata. Olisi kuitenkin epärehellistä luvata uudistuksen tuovan valtavia säästöjä, kun Suomen väestö ikääntyy ja palvelutarve kasvaa väistämättä. Isoja säästöjä saadaan vain leikkaamalla rajusti ihmisten peruspalveluista. Kustannusten kasvun hillintä sen sijaan on mahdollista panostamalla ihmisten hyvinvointiin ja sairauksien ennaltaehkäisyyn varhaisessa vaiheessa. Uudessa tekniikassa piilee myös tehostamismahdollisuudet.
Valtion rahoitus sosiaali- ja terveyspalveluihin tulee – juuri verotuloista. Niin on nyt ja niin on jatkossakin. Äänestäjän on tärkeää kysyä, mitä veroilla saadaan aikaan. Vakavassa onnettomuudessa ollut tuskin epäilee verovarojensa väärinkäyttöä hengenvaarallisesta leikkauksesta toipuessaan. Silti moni veronmaksaja kokee tarvetta nykyistä paremmille terveyspalveluille. Esimerkiksi lääkärille on päästävä selvittämään kaulasta löytynyttä pattia tai pahenevaa jalkakipua. Ilman apua ei pärjää rikkoutuneen mielenkään kanssa. Suomalaisten on voitava luottaa siihen, että he saavat apua, kun sitä tarvitsevat. Tähän etsitään vastausta tiukentamalla hoitotakuuta: jatkossa kiireettömässä tapauksessa hoitoon pääsee seitsemän päivän sisällä hoidon tarpeen arvioinnista, jos eduskunta hyväksyy hallituksen esityksen asiasta ensi vuoden puolella.
Mistä ensi tammikuussa valittavat aluevaltuustot siis päättävät? Ne päättävät valtiolta tulevan rahoituksen käytöstä ja kohdentamisesta. Tulevissa aluevaaleissa valitaan 69 aluevaltuutettua päättämään siitä, miten me saamme jatkossa sosiaali- ja terveyspalveluita sekä pelastustoimen palveluita Satakunnassa. Tulevat päättäjät saavat vastattavakseen esimerkiksi riittävän ja hyvinvoivan henkilöstön saatavuuden, palvelupaikkojen sijainnin ja palvelutason. Näillä linjauksilla on merkitystä meidän jokaisen arkeen.
Siitä hyvinvointivaaleissa on oikeasti kysymys.
