Vaatetusteollisuuden eettisyys nostettava julkiseen keskusteluun

Kansanedustajat Kristiina Salonen ja Jani Toivola (vihr.) järjestivät 13.11.2012 eduskunnassa seminaarin eettisestä vaatetusteollisuudesta. Seminaarissa muun muassa kansainvälisen työjärjestön ILO:n Better Work -ohjelmassa työskentelevä erityisasiantuntija Susanna Härkönen puhui vastuullisesta kuluttamisesta ja paremmasta työelämästä. Valtaosa maailman tekstiileistä tuotetaan maissa, joissa työntekijöiden oikeuksia rikotaan laista huolimatta, ja myös muunlaiset eettiset ongelmat ovat tavallisia. Vakavia ongelmia ovat esimerkiksi ylipitkät työpäivät ja pakkotyö, haitallisten kemikaalien vastuuton käyttö, lapsityövoima ja työntekijöihin kohdistuva seksuaalinen ja fyysinen väkivalta.

–    Olen itse vieraillut monissa vaatetehtaissa, joissa näitä ongelmia on. Tietyissä maissa, kuten Bangladeshissa, tilanne on kaikista vaikein. Better Work -ohjelma tekee yhteistyötä hallitusten, kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeen, työnantajien edustajien sekä suurten vaateyritysten ja jälleenmyyjien kanssa tilanteen parantamiseksi. Yksi alan suurista haasteista on myös se, että alalla hintapaineet ovat valtavat. Esimerkiksi 38 euron hintaisesta paidasta tehdas saattaa saada 40 senttiä, josta työntekijän osuus on 10 senttiä, sanoo Härkönen.

Suomessa tekstiili- ja vaatetusteollisuudessa on tapahtunut viime vuosikymmenien aikana valtava murros. Aiemmin kymmeniä tuhansia ihmisiä työllistänyt teollisuudenala tarjoaa työpaikan enää vain noin 5 000 henkilölle. Kristiina Salosen mukaan on tärkeää, että kuluttajat valintaa tehdessään tiedostavat entistä paremmin, mitä he valitsevat.

–    Kun jokin teollisuudenala siirtyy pois Suomesta, syynä on yleensä korkeat tuotantokustannukset. Keskeinen tuotannollinen menoerä onkin Suomessa yleensä palkkakulut. Jos halvemmalla tuottaminen tarkoittaa epäinhimillisiä tuotanto-olosuhteita, elämiseen riittämätöntä palkkaa, työntekijöiden terveysuhkaa ja ihmisoikeusloukkauksia Bangladeshissa, on myös suomalaisen kuluttajan syytä pysähtyä miettimään oman toimintansa vaikutuksia.  

Salosen mukaan ihmisiä ei kuitenkaan pidä syyllistää asialla. Tällä hetkellä on hyvin vaikea tietää, mikä vaate on eettisesti tuotettu ja mikä ei. Vastuuta pitää ottaa muidenkin kuin kuluttajien.

–    On inhimillistä ja ymmärrettävää, että esimerkiksi kolmen lapsen äiti ei kiireessä ehdi tutkia jokaisen ostamansa vaatteen alkuperämaata, tehtaan tuotannollisia oloja ja vaatteen tekemisessä käytettyjä myrkkyjä. Tässä kuvaan astuukin yritysten eettinen vastuu ja ne keinot, joilla esimerkiksi lainsäädännöllä voidaan helpottaa kuluttajan tiedonsaantia ja valinnan tekemistä. Tärkeää on herättää yhteiskunnassa keskustelua asiasta, mikä parhaimmillaan johtaa parannuksiin.

Vanha sanonta ”suosi suomalaista” on usein tae eettisestä tuotteesta, mutta myös jotkin isot ja kansainväliset yritykset tekevät työtä eettisyyden hyväksi. Kun ruoantuotannon eettisyys on noussut nyt näkyvästi keskusteluun, ja ihmiset ovat entistä kiinnostuneempia ruoan alkuperästä, seuraavaksi pitäisi tuoda esille vaatetusteollisuuden epäkohdat.

–    Joskus vähemmän on myös enemmän. Tarvitseeko esimerkiksi parin viikon välein ostaa uusi vaate, vai voisiko ostaa kerralla vähän kalliimman ja laadukkaamman, jonka alkuperästäkin olisi parempaa tietoa, huomauttaa Jani Toivola.