Minulle on tärkeää:

Hyvinvointi


Vaikka väestömme terveydentila on kokonaisuudessaan 2000-luvulla kohentunut, sosiaaliryhmien, siviilisäätyjen ja sukupuolten väliset terveyserot ovat pysyneet suurina. Työikäisillä on jopa selkeitä terveys- ja kuolleisuuseroja varallisuuden mukaan katsottuna. Vähemmän koulutetuilla työntekijöillä, työttömillä ja pienituloisilla ihmisillä on huomattavasti lyhyempi elinajanodote, koska elintavat ovat epäterveellisemmät ja terveydenhuollon palveluita ei saada tarpeeseen nähden riittävän ajoissa.

Hyvinvointierojen kasvu näkyy kaikkialla. Sen huomaa kouluissa, terveyskeskuksissa ja asuinalueilla. Epäoikeudenmukaisuuden tunne hyvinvoinnin jakautumisesta ei paina ainoastaan köyhän mieltä.  Se vähentää kansalaisten keskinäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä luottamusta yhteiskuntaan. Sellaisessa yhteiskunnassa turvattomuus ja levottomuudet lisääntyvät. Myös hyvin toimeentulevien usko yhteiskunnan kykyyn luoda turvaa oman tai läheisen sairauden, työttömyyden tai köyhyyden varalle heikkenee.

 Suomalaisten hyvinvoinnin ytimen muodostavat hyvä terveys ja turvattu toimeentulo. Ongelmat jommassakummassa näkyvät usein välittömästi hyvinvoinnissa. Kansalaisten väliset erot terveydessä ja toimeentulossa näkyvät taas pitkällä aikavälillä hyvinvointiyhteiskunnassa. On siis selvää, että yhteiskunnan taloudellisen tilanteen parantamiseksi tarvitaan työikäiselle väestölle työtä. Hyvinvointipalveluita on kehitettävä ja panostettava entistä enemmän ennaltaehkäiseviin palveluihin. Lapsiin ja perheisiin on investoitava. Jokainen suomalainen ansaitsee myös arvokkaan ja turvallisen vanhuuden.